Vauvahaaveita remontin keskellä

Unelmoin elämäni tähdestä, elämäni valosta ja auringosta. Vaikka kurkotan kädelläni ja itkee sydämenikin ei pienen pientä ihmettä ole elämäämme kai tulossakaan. Sanotaan aina, että odottakaa. Vielä tulee teidänkin vuoro. Mutta ei se odottaminen helppoa ole, sehän on vaikeinta kaikista. On mieleni malttamaton. Ja odottavan aika on pitkä, niinhän sitä sanotaan. Mutta milloin siihen saa väsyä? Milloin saa sanoa olevansa uupunut? Milloin saa sanoa ettei enää yhtään askelta jaksaisi? Milloin saisi purskahtaa itkuun lääkärin edessä? Milloin saisi antaa niiden tunteiden tulla? Milloin saisi heittää nurkkaan sen kohteliaan hymyn ja antaa itkun vain tulla?

Minä olen väsynyt. Pohjattoman väsynyt. Lapsia on siellä ja lapsia on täällä. Mutta ei yhtään joka olisi meidän. Meille ei ole annettu edes lupausta, että toiveemme olisi täyttymässä. Kuinka pitkään pitää vielä jaksaa odottaa? Kuinka pitkään pitää vielä jaksaa yrittää?

Itkua… </3

Yksinäisen keijun tarina

(Chisu)

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et’ on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Voisinko saada edes pienen palan unelmaa?

Tämän kierron ensimmäinen negatiivinen raskaustesti tehty. Miksipä edes tein? Kai halusin edes pienen hetken toivoa. Kai halusin edes pienen hetken uskoa ihmeisiin… Mutta eipä kai sille mitään voi. Ehkä en edes olisi valmis äidiksi. Ehkä minulle ei siksi anneta mahdollisuuttakaan tulla äidiksi. Useat tutut kyselevät, että “Milloinkas teille tulee perheenlisäystä?”. Sinällään hyvän tahtoinen kysely. Mutta minuun se sattuu. Silloin vaan hymyilen ja vastaan “Katsotaan sitten kun saadaan remontti valmiiksi. Ei ihan vielä.”. Useimmat alkaa tämän jälkeen kertoilla ettei kannata odottaa liian pitkään. Että lapset kannattaa tehdä nuorina että niiden kanssa jaksaa. No niinhän me haluttaisiinkin. Mutta kaikki ei aina mene niinkuin tahtoisi. Ei läheskään aina…

Olin reissussa muutaman päivän. Lähdin viikko sitten maanantaina ja palasin kotiin tänään. Hmm, olin siis reissussa viikon :D. Viikkoon kuului seurustelua mummin kanssa, matto-ostoksia Kuopiossa äitin ja mummin kanssa, naurua, juttuja, äidin ja mummin tekemiä herkkuruokia, omenoiden keräämistä, omenapiirakkaa, pikkuveljen kiusaamista, kavereiden tapaamisia, isin viisaita neuvoja, ikävää, ratsastusta ja ihania hetkiä <3.

Kipusin siis torstaina ratsaille viiden vuoden tauon jälkeen ja voi jestas sitä tunnetta mikä tuli kun istui taas satulassa! Siinä ei voinut kuin hymyillä kun tunsi hevosen liikkeet ja myötäili niitä vartalollaan. Satulassa unohtaa ajantajunsa ja rentoutuu. En edelleenkään voi ymmärtää miten niin suuri ja uljas eläin kuin hevonen voi olla niin rauhallinen ja lempeä kuin tämä vanha ratsuni <3.

No reissussa on mukava olla! Varsinkin kun sai olla perheensä luona pitkän tauon jälkeen! Mutta silti, kun tänään palattiin kotiin niin tuli ihana olo. On ihana olla kotona <3.

Illalla ystävä kävi kylässä ja saatiin turista viikon edestä. Paljon olikin juttuja sillä välin kertynyt, vaikka puhelimet kävikin kuumana reissuni ajan. Mutta onhan kasvotusten aina mukavampi höpistä!

Mies yllätti minut totaalisesti tullessaan kirkolta kotiin töistään illalla. Oli ostanut neljä viherkasvia :). Kaksi kahvipensasta, joista toinen menee ystävälleni. Yksi limoviikuna ja yksi kumipuu! Siinäpä onkin tälle viherpeukalolle huomiseksi puuhaa, kun saattaa ne ruukkuihinsa (jotka tosin ensin pitää käydä ostamassa :D). Äitin ja isin luota saatiin muutama kirsikkapuun taimi, mitkä pitäisi huomenna istuttaa pihaan. Toivottavasti jo muutaman vuoden kuluttua meidän pihassa sitten kukkii kirsikkapuut <3.

Tänään kotimatkalla käytiin “Tähtitytön” ja kummityttöni luona <3. Kummitytöllä oli jokin aika sitten 2v synttärit ja me käytiin nyt häntä onnittelemassa, lahjojen kera tietenkin! Kummityttö sai kuravaatteet (takki+housut), sadehatun (joka oli tytön itsensä mielestä Nuuskamuikkusen hattu ), kissakukkaron, Muumi dvd:n ja Muumi nokkahuilun. Nokkahuilua olikin sitten hyvä soitella kuravaatteet päällä, Nuuskamuikkusen hattu päässä ja kynä pakattuna uuteen kissakukkaroon keskellä olohuonetta, tuoksuen äitinsä hajuvedeltä <3. “Tähtitytölläkin” oli siis vasta synttärit ja hänet lahjoin hajuvedellä joka kiinnosti kovasti myös pikkuneitiä :D.

Mutta nyt käyn kaivelemassa jotain iltapalaa ja painuin sitten nukkumaan :).

Kauniita unia!

Käytiin tänään iltapäivästä vähän metsässä kultsin ja anopin kanssa. Puolukoita oli PALJON! Kolmeen pekkaan kerättiin 30litraa puolukoita vajaassa tunnissa!! Siis huh! Siivottiin ne sitten samantien kun kotio tultiin ja tänään tein jo yhden pienen annoksen vispipuuroa :P. Huomenna tulee puolukkamehua ja hyytelöä :P. Lisäksi huomenna zumbataan oikein ahkerasti!

Viikon kuluttua ajattelin olla tähän aikaan mummin luona ja todennäköisesti jo untenmailla :). Tällä kertaa nappaan matkaseuraksi Jade-koiran. Jussi ja Jane-koira tulevat sitten perässä lopummalla viikkoa.

No joo, enempiä en nyt jaksa kirjotella vaikka monenmoista onkin sattunut ja tapahtunut. Palaan niihin sitten paremmalla ajalla. Nyt lähden nukkumaan. Kauniit unet vaan kaikille :).

Tässä matkakertomuksessa ollaan päästy nyt torstaihin. Torstai aamu valkeni aurinkoisena ja matkalaiset olivat yllätävän väsyneitä. Meidänkin huoneessamme herätyskellon sointiin reagoitiin niin, että sammutettiin se ja jatkettiin unia. Kuinka viisasta… No, hieman ennen yhtätoista puhelimeni alkoi soida ja herättiin siihen. Ystäväinen viereiseltä pediltä totesi “Kello on kohta 11!!” eihän siinä muuten mitään mutta sen aamun bussikyyti rannalle oli sovittu lähteväksi klo. 11. Se oli nopea siirtymä suihkun kautta aamupalalle ja onneksi saatiin sovittua, että bussi rannalle lähtee vasta klo. 12.

Vietimme päivää rannalla uiden, auringossa löhöillen ja höpötellen keskenämme. N. klo. 15 päätimme karistaa rantahiekat jaloistamme ja suunnata keskustaan ostoksille. Kävellen matka taittui hyvin vaikka allekirjoittanut olikin teloa nilkkansa epätasaisella jalkakäytävällä… Muiden tutkiessa käsityökojujen antia minä suuntasin läheiseen apteekkiin hakemaan apua närästykseen.. “Otatko Rennien…?” olikin siitä lähtien kysymys jokaiseen valitukseen :D.

Keskustassa shoppailimme käsilaukkuja ja vähän vaatteita. SIitä sitten suuntasimme ostoksinemme läheiselle terassille jossa nautimme paikallista erikoisuutta valkosipulileipää. Noh, leivät olivat kovia ja valkosipulivoi hyvin valkosipulista..

Bussi saapui noutamaan meitä klo. 17. ja bussissa saimme kuunnella ohjeita siitä miten illalla tulisi käyttäytyä. Hotellin ravintolassa järjestettiin sinä iltana (niinkuin joka torstai) willisika-juhlat. Ja ilmeisesti hotellinomistaja Risto Reipas pelkäsi meidän nolaavan itsensä ja hotellinsa. Olimme pöllämystyneitä kohteluumme. Sillä kukaan meistä ei ole ennen ollut hotellissa missä asiakkaita käsketään erikseen käyttäytymään kunnolla!

Willisika-juhlat alkoivat klo. 19. Ja seurueemme taisi olla VIP-seurue sillä meillä oli erikoiskohtelu ja juomat eivät päässeet loppumaan! Iltaan kuului musiikkiesityksiä ja kansantanssi esityksiä. Myös vapaata tanssia oli, mutta illan pimetessä me viihdyimme parhaiten terassilla omissa jutuissamme :). Teguila maistui ja hauskaa oli! Willisika-juhlat loppuivat jo ennen puoltayötä ja me painuimme hotellimme puolelle jatkamaan omia bileitämme. Ilta täyttyi naurusta ja vähän itkustakin… Ja hotellin “kattoterassilta” oli ihana katsella tähtiä ja tähdenlentoja oli vaikka kuinka!! Arvannettekai mitä allekirjoittanut niiltä toivoi..? No lasta tietenkin. Omaa pientä lasta.

Yönpimeinä tunteina muiden pelatessa alakerran terassilla trivial pursuitia niin minulle iski väsymys. En pahaksi onneksemme muistanut huoneemme numeroa, enkä viitsinyt lähteä koputtelemaan kaikkia huoneita läpi joten valitsin yhden tyhjistä huoneista ja kömmin peiton alle siellä. Uni maistui ainakin pari-kolme tuntia ja lopulta heräsin aamun jo sarastaessa siihen, että putosin sängystä. Hiippailin käytävään ja huoneemme ovi näkyi olevan auki ja huoneesta löytyi oma ystäväiseni iloisessa hiprakassa :). Koetin painua uudelleen untenmaille mutta uni ei ottanut tullakseen. Niinpä menimme ystäväisen kanssa istuskelemaan käytävään :). Yön tai oikeastaan aamun aikana suoritettiin lenkille lähtöä ja sängyn korjausta. Onneksi naapurihuoneessa sattui majailemaan huonekalu-puuseppä ystävämme :D.

Hiljaisuus laskeutui hotelliin lopulta aamusuihkun jälkeen n. klo. 8. Parin tunnin unien jälkeen olo ei ollut kaikkein freesein, mutta niin vain klo. 10 kipusimme sängystä ja lähdimme herättelemään naapurihuoneen asukkeja aamupalalle.

Perjantai aamuna porukka oli enemmän ja vähemmän nuutunutta ja vähän haikeuttakin oli ilmassa. Olihan nyt kotiinlähdön aika. Huoneissa pakkasimme tavaramme ja lastasimme ne autoon. Sen jälkeen söimme vielä keittolounaan ja sitte lastauduimme bussiin ja matka kohti Tallinnaa alkoi. Allekirjoittanut torkkui bussin takapenkillä koko matkan ajan musiikkia kuunnellen.

Tallinnassa kiertelimme hetken Sadamarketissa ja minä löysin sieltä itselleni kengät ja miehelle tuliaisiksi uuden vyön. Laiva matka alkoi klo. 18.00. Istuskelimme kannella ja puhuimme reissusta. Suunnittelimme jo uuttakin reissua :). Laivan kansibaarissa meitä viihdytti taitava trubaduuri kitarallaan ja laulullaan. Katselimme kannelta merta ja mietimme haikein mielin menneitä päiviä ja kulunutta kesää. Ilmassa oli jo aavistus syksyä.

Bussimatka Helsingistä kotiin sujui hauskoissa tunnelmissa, alkumatkan pahoinvointeja lukuunottamatta. Loppumatkalla jopa “Pepsi-man” hyytyi ja hiljaisuus ja uninen tuhina täytti bussin…

Sen pituinen se.

…niistä on hyvä lauantai-ilta tehty :).

Olen ollut nyt siis muutaman päivän täällä Savon sydämessä kyläilemässä ja huomenna koittaa kotiinlähtö päivä. Reissussa on mukavaa, mutta tokihan kotiin on ihana palata. Täällä olen saanut nauttia hyvän ystäväni “Tähtitytön” ja kummityttöni seurasta. Päivät ovat täyttyneet leikeistä, naurusta ja päiväunista. Äsken leivottiin kolmeen pekkaan suklaapiirakka ja se olikin aika sottaista puuhaa kun kummityttö (pian 2v) hoiti taikinan sekoitus puuhan :D. Mutta voi sentään pikkutytön riemua kun sai maistella taikinaa, suupielet suklaassa korviin saakka <3. Mukavat sokerihumalat saatiinkin kaikki itsellemme hommattua siitä suklaapiirakasta. Mutta no, kerrankos sitä :).

Mutta poistun nyt tuonne olohuoneen puolelle “Tähtitytön” ja kummitytön seuraan <3.

Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille!!

Eli, ensimmäinen ilta kului enemmän tai vähemmän kosteissa tunnelmissa ja musiikkia kuunnellessa. Lopulta väsymys vei voiton ja matkalaiset kömpivät kukin omiin huoneisiinsa ja petiinsä keräämään voimia seuraavalle päivälle!

Keskiviikko aamu 11.8. alkoi aurinkoisena ja enteillen kuumaa päivää. Itse nukuin samassa huoneessa ystäväni kanssa ja allekirjoittanut siis parvekkeen oven vierellä. Aurinko alkoi siis paistaa jo varhain ja lämmitti huoneemme ja selkäni nopeasti! Sängyistä kipusimme kumpainenkin ylös jo hieman ennen yhdeksää. Aamusuihkun jälkeen kipaistiin aamiaiselle ja se olikin runsas ja maittava! Selvitimme porukalla hieman päivä suunnitelmaa ja päätimme suunnata Pärnun uimarannalle! Hotellin omistaja, jonka nimesimme Risto Reippaaksi, kuljetti meidät minibussillaan rantaan ja osan porukasta kaupungin sykkeeseen. Syystä tai toisesta Risto Reipas päätti järjestää meille kiertoajelun Pärnun keskustassa, vaikka me olisimme halunneet suorinta tietä rannalle!! Useamman hikisen autoilu hetken jälkeen (oikeastaan kahden tunnin kuluttua)saavuimme rannalle ja ensimmäiseksi jäimme hetkeksi istumaan rantabaariin ja nautimme päivän ensimmäiset viilentävät juomat :P.

Palatakseni vieläbussimatkaan niin matkalla huomasimme, että takapenkiltä kun katsoi lattiaan niin siinä lattiassa oli reikä josta näki kuinka pikitite vilkkui alla!! Se jos mikä oli pelottavaa! Onneksi reikä ei ollut kuitenkaan suuren suuri! Lisäksi taaimmaiset penkit eivät tainneet olla kiinnikään kunnolla, sillä jarruttaessa jos penkillä istujat istuivat liian lähellä reunaa, siis jos selkä ei ollut kiinni selkänojassa niin penkki meinasi kipata eteenpäin!! Huijuijui… No siinä sitten istuttiin kyllä kuin kirkonpenkissä..

Rannalla, tai paremminkin rantabaarissa meitä kiusasivat ampiaiset. No sehän nyt oli jo odotettavissa, että lonkero tms. makea juoma houkuttelee niitä luokseen. Juomat nautittuamme hipsimme vaihtamaan uikkarit päälle ja etsimme rannalta parhaan paikan. Istuskelimme hetken auringossa jutellen ja sitten vain mereen!! Meri vesi oli yllättävän lämmintä, eikä edes kovin suolaista :). Se päivä kului rannalla maaten ja naureskellen. Tokihan rannalta löytyi silmänruokaa niin meille naisille kuin myös porukan miehenpuolille . Rannalla ollessa nälkä pääsi yllättämään ja sen tyydytimme rantabaarin herkullisilla ja järjettömän suurilla hampurilaisilla!!! Ruokailun lomassa miehet keksivät haluavansa ajelemaan polkuautolla. Polkuautoja siis vuokrattiin siinä aivan rantabaarin vieressä. Niinpä me avuliaat naiset sitten keräsimme kolehdin ja niin pääsivät pojat polkemaan! Mutta oli se vaan kyllä näky kun kaksi isoa miestä istui vierekkäin tupla-polkuautossa (siis kaksipaikkaisessa) ja mennä polkivat pitkin “rantabulevardia” :D. Rannalla ollessa kello liikkui turhankin nopeaan ja pian oli hotellille lähdön aika. Risto Reipas tuli meitä noutamaan ja hoputti turhankin kanssa, sillä olihan itse etuajassa! Hetken manguttuamme saimme Risto Reippaan viemään meidät kauppaan jossa sopi täydentää illan juomavarastoja. Hotellilla tapasimme muun porukan ja menimme kimpassa syömään! Ruuan jälkeen oli vuorossa iltaohjelman suunnittelua ja osa porukasta (minä mukaan lukien) päätimme lähteä katsastamaan Pärnun yöelämän! Kun suunnitelmamme kantautui Risto Reippaan korviin, oli vuorossa USKOMATON saarna siitä mitkä vaarat meitä yöelämässä odottavat. Meidät kuulemma ainakin ryöstettäisiin, raiskattaisiin ja hakattaisiin. No, pelotteluista huolimatta tilasimme kuitenkin taksin ja lähdimme liikenteeseen! Eikä mikään uhkailuista onneksi toteutunut! Ilta oli mukava ja karaoke-baarissa saimme raikuvat ablodit laulettuamme Dingon Autiotalon! Kaksi innokasta kävi myös tanssimassa esittivät “kuuluisan” pingviini-tanssinsa! :D.Karaoke-baarista siirryimme tientoiselle puolen yökerhoon ja siellä oli ilmeisesti joku naistenilta, sillä me naiset pääsimme ilmaiseksi sisään. Miehet saivat maksaa kumpainenkin 50kroonia :P. Yön pimetessä sitten hyppäsimme taksiin ja ajoimme takaisin hotellille jatkamaan bileitä :P.

Siinäpä taasen stooria kerrakseen. Nyt menen viemään pyykkiä kuivamaan ja ja jatkan vanhojen terassilaattojen irroittelua etupihalla :).

Pärnun seikkailujen tarinointi jatkuu pian, mukavaa päivää kaikille! :).

Pärnu on nyt nähty ja ihana reissu oli, ihanassa porukassa <3. En voi muuta oikein sanoakaan, kun että ystävät ovat oikea aarre!

Kotoa lähdettiin minibussilla siis tiistaina 10.8. klo. 6.00 kohti Helsingin satamaa. Bussissa istui enemmän ja vähemmän unista porukkaa ja takapenkillä pelattiin korttia koko 4tunnin ajomatka! Minä torkuin osan matkasta, luin ja kuuntelin musiikkia. Lisäksi napsittiin valokuvia ja tunnelmat bussissa olivat huipussaan ja odottavat!

Helsinkiin saavuimme ajallaan ja laivaankin päästin melko nopeasti. Laivalla suunnaksi selvisi nopeasti laivan takaosasta löytynyt aurinkoterassi :P, siinä sitten nautittiin ensimmäiset matkajuomat ja tunnelma kohosi yhä korkeammalle! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja riemulla ei ollut rajaa! Tallinnassa pistäydyttiin pikaisesti Sadamarketissa juomaostoksilla ja pakkauduttiin uudestaan bussiin ja matka kohti Halinga-hotellia alkoi :). Bussissa naurettiin, hikoiltiin ja juotiin :D. Hotellille päästyämme meitä odotti ruoka, ruokajuomia unohtamatta :D. Ruuan jälkeen pääsimme asettumaan huoneisiimme ja siitähän ne bileet sitten alkoikin! Illan mittaan sain selvyyden mm. siihen, että miten toimii lonkero-sprinkleri. Kiitokset vaan opettajalle! :D.  Jos joku ei tiedä niin voin kertoa: Sprinklerin käyttäjällä on kädessään avattu lähes täysi lonkerotölkki. Tölkin reikä tukitaan sormenpäällä ja tölkkiä aletaan ravistaa hillittömästi. Samalla estetään minun pako yritykseni ja tukitaan reitti pois parvekkeelta. Sitten “ladattu” sprinkleri tuodaan allekirjoittaneen pään päälle ja varmuuden vuoksi vielä käännetään ylösalaisin ja sitten otetaan sormi pois reiän päältä! Ja kas vain, kun allekirjoittanut on saanut lähes tölkillisen lonkeroa päälleen!! Kerta tämä oli niin hillittömän hauskaa niin otetaanpa sama uusiksi ja tällä kertaa aivan täpötäyden lonkeron kanssa! Voi jestas sitä riemua, minkä sprinklerin käyttäjä ja kanssaihmiset siitä saivatkaan kun minä olin kiireestä kantapäähän yltäpäältä lonkerossa. Eikä se riittänyt, että lonkeroa oli vain vaatteissa. Sitä oli myös hiuksissa. Illan mittaan hiukset kovettuivatkin ihanan tahmeiksi ja ne herättivät suunnatonta kiinnostusta ampiaisissa!

Mutta jatkan tarinointia Pärnun reissusta toisella kertaa. Nyt pitänee lähteä saunaan :).

Mukavaa illanjatkoa kaikille!

Joku aika sitten luin jostain iltapäivälehdestä juttua, jossa käsiteltiin viimeaikaisia luonnonmullistuksi. Mm. kovat myrskyt, ukkoset, Islannin tulivuorenpurkaus, tulvat, kovat helteet jne… Saman artikkelin sisällä oli myös pieni juttu siitä, että Mayojen kalenteri loppuu 21.12.2012, jolloin alkaa uusi aika. Googlettamalla kyseistä päivämäärää löytyy heti n. 200 000 juttua. Pelkäävätkö ihmiset todella maailmaloppua? Täytyy myöntää, että eilisiltana kun eräällä nettifoorumilla nousi aiheeksi kyseinen päivämäärä, niin pelko hiipi puseroon myös minulla. Onhan noita maailman loppuja ennustettu ennenkin, kai iät ja ajat. Edellisen kerran maailmanloppua taidettiin pelätä “kunnolla” vuosituhannen vaihteessa. Silloin peloa taisi aiheuttaa se, että tietokoneet menisi sekaisin tms. en nyt juuri tarkkaan muista, enkä googlettamallakaan nopeasti mitään kunnollista faktaa asiasta löytänyt. Siis, siitä että miksi sen maailmalopun piti tulla silloin 2000, mutta jotenkin tietokoneisiin se liittyi. Jostain netistä löysin “tietoa”, että 21.12.2012 ei tulisikaan varsinaista maailmaloppua, vaan todellakin alkaisi uusi aika. Siitä ei voi varmaan kukaan vielä saada varmuutta, että kuoleeko koko ihmiskunta silloin, vai onko se vain tavallinen päivä hieman ennen joulua. On ennustettu myös, että silloin katkeaisi sähköt koko maapallolta ja palaisimme uudelleen kivikaudelle. Kaikki tämä jää nähtäväksi. Seuraavaksi suoralainaus eräältä nettisivulta ( www.astro.fi )

“Ohjelma heittää esille monia vanhoja ennustuksia vuodesta 2012. Ennustuksista kuuluisin on eittämättä mayojen ennustus globaalista tuhosta talvipäivänseisauksen päivälle, 21.12.2012. Tuolloin Maya-kalenterissa on meneillään päivä nimeltä Hunab Ku. Mayat ovat kertoneet Auringon nousevan tuolloin mustasta aukosta nimeltä Kosminen äiti. Dokumentin mukaan nyttemin on myös tieteen keinoin vahvistettu  Mayojen maailmanlopun ennustukseen liittyvä ikiaikainen tieto mustasta aukosta linnunradan keskellä, joka siis todellakin on olemassa

Mayojen ennustukselle lisäuskottavuutta antaa Mayojen kalenterin käsittämätön täsmällisyys, joka dokumentin mukaan peittosi jopa nykyisen ajanlaskumme tarkkuuden. Mm. Auringon- ja kuunpimennykset pystyttiin ennustamaan tarkasti tuhansien vuosien päähän. Dokumentissa Mayoja nimitetäänkin osuvasti samanistisiksi tiedemiehiksi, joiden kiinnostuksen kohteena olivat aika ja tietoisuus.

Vuonna 2012 maa on linjassa Auringon ja galaksin keskustan kanssa, ilmiö joka tapahtuu vain 25800 vuoden välein. Ohjelma heittää arvailuja siitä, mitä silloin mahdollisesti tapahtuu. Vaihtavatko etelä ja pohjoinen paikkaa, vaihtaako maapallon magneettiset navat paikkaansa? Onhan niinkin kuuluisa tiedemies
kuin Albert Einstein myös väläytellyt laskelmiensa perusteella samanlaista mahdollisuutta. Dokumentin mukaan napojen vaihtuminen on myös todistetusti tapahtunut aiemminkin maapallon historiassa.

Dokumentti heittää myös eteemme Kuningas Arthurista tutun ennustaja Merlinin, joka kuitenkin on ollut fiktiivinen hahmo oikean Merlinin oltua huomattavasti vakavammin otettava ennustaja. Oikea Merlin on mm. kertonut planeettojen karkaavan radoiltaan ja syöksyvän eläinradan lävitse, jonka dokumentissa arvellaan tarkoittavan myöskin napojen siirtymistä. Merlin on myös ennustanut esim. ydinvoimalaonnettomuuden Englantiin kertoessaan kalojen sulavan ja pyrstöjen muuttuvan monihaaraisiksi.

Ohjelma nostaa esille myös mm. Shiptonin muorin, joka onkin ihan oma, spesiaali juttunsa. Myöhemmin on mm. todettu, että Shiptonin muoria ei ilmeisesti ole ollut olemassakaan vaan muorin kirjoittamaksi väitetyn tekstin on kirjoittanut toimittaja vasta jälkikäteen. Kuitenkin asian tekee kummalliseksi se, että myös toimittajan kuoleman jälkeiset, tulevaisuutta koskevat ennusteet ovat toteutuneet. Puolen maailman kerrotaan omaa aikaamme koskevassa ennusteessa heittävän verisesti henkensä, oli se sitten loppujen lopuksi muorin tai toimittajan laatima.

Myös ennustaja Sibylla ja Delfoin oraakkeelit esitellään ohjelmassa, jossa sanotaan mm. Sibyllan olleen omana aikakautenaan hyvin arvostettu ennustaja kertoen mm. Jeesuksen syntymän etukäteen. Siksi mm. Michelangelo on ikuistanut Sibyllan Sikstuksen kappelin maalaukseensa. Niin Sibyllan kuin oraakkelienkin ennustuksissa toistuvat taivaasta syöksyvä tuli, maanjäristykset, kaupunkien palaminen ja taivaan täyttyminen tuhkasta. Tosin tässäkin tapauksessa ennustajat eivät ilmeisesti kuitenkaan suoraan nimenneet tätä juuri meneillään olevaa aikakautta ennustuksen toteutumisajankohdaksi.

Raamatun Ilmestyskirjankin ohjelma nostaa esiin maailmanlopun ennustuksineen. Lentävät olentoja, sodat Lähi-Idässä  ja uudet taudit ovat Ilmestyskirjan mukaan alkusoittoa maailmanlopulle. Itselleni jäi epäselväksi, miksi ilmestyskirjan ennustukset tarkoittaisivat juuri nykyistä aikaamme?
Ilmestyskirjassahan mainitaan pedon luvuksi 666, jonka on
arveltu olevan koodinimi maailmanjohtajan roolissa esiintyvälle antikristukselle. Sittemmin on tosin huomattu numeron 666 muodostuvan numerologisesti Keisari Neron nimestä. Neron vainotessa nimenomaan kristittyjä, yhteys tuntuukin loogiselta. Mutta se ken haluaa, voi katsoa ohjelman itse netti-TV:stä tarkentaen sitten Ilmestyskirjan ennustusten yhteyttä nykyaikaan.

Intiaaniheimoihin on liitetty kautta aikojen mystisiä kykyjä, niin myös mm. ohjelman Hopi-intiaaneihin, USA:n vanhimpaan intiaaniheimoon. Intiaanien mukaan maailma on luotu ja tuhottu neljästi, nyt siis meneillään neljäs tuhoamisen vaihe viidennen maailman odotellessa sisääntuloaan.
Hopien mukaan jokaiseen tuhoutumiseen liittyy mm. merenpinnan nousu,
maajäristykset ja auringon kuumeneminen. Ennustusten mukaan viimeisimpään tuhoon tulee liittymään loppumetreillä ympäri maailmaa risteilevä hämähäkin verkko, jonka arvellaan tarkoittavan Internet-yhteyksiä. Myös intiaanit ovat ajoittaneet tuhon samaan ajankohtaan kuin Mayatkin.

I Ching - muutosten kirja, on Kiinan vanhin löydetty teksti. Aiemmin lähinnä yksityishenkilöiden ennustusmenetelmänä käyttämä väline on muuttunut tuhon ennustajaksi McKennan menetelmän myötä. McKenna huomasin I Chingiä tutkiessaan heksagrammien noudattavan tiettyä kaavaa, jotka aikajanalle asetettuna vastaavat maailman tapahtumia. Myös McKennan käyrä päättyy ajankohtaan 21.12.2012.

Itselleni aivan tuntematon juttu oli ohjelman esittelemä Web-Bot Projekti.
Web-Bot kehitettiin 90-luvun alussa ennustamaan pörssikurssien kehitystä.
Se on ohjelma, jossa hakurobotit etsivät avainsanoilla vihjeitä tulevaisuudesta
olettaen ihmisten kielenkäytön olevan jollakin tavalla yhteydessä kollektiiviseen alitajuntaan. Yllättäin huomattiin ohjelman tuottavan talousennusteiden ohella myöhemmin paikkansapitäväksi todettuja ennusteita myös katastrofeista.
Esimerkiksi kesällä 2001 saatiin tarkat ennusteet 2-3 kk:n sisällä tapahtuvasta terrori-iskusta. Kaikille lienee selvää, mitä syyskuussa 2001 tapahtui.

Dokumentissä väitetään Web-botin ennustaneen myös mm. Aasian tsunamin, hirmumyrsky Katariinan ja useita muita pienempiä katastrofeja. Ohjelman mukaan Web-bot on myös ennustanut pientä ydinsotaa vuodelle 2008 tai 2009.
Toivokaamme kädet kyynärpäitä myöten ristissä Web-botin erehtyneen tässä.
Monien muiden ennustajien ohella Web-bot on myös kertonut katastrofien sarjan huipentuvan vuoteen 2012. Toisaalta, kun netti on pullollaan vuoteen 2012 kohdistuvia arvailuja, ei ihme jos myös hakurobotteihin pohjautuva ohjelma on vuoden sieltä bongannut.

Ohjelman lopussa todetaan onneksi realistisesti, että niin kauan kuin on ollut elämää, on myös ollut maailmanlopun ennusteita. Yleensä ne ovat vielä koskeneet juuri sitä aikakautta, jota kulloinkin on eletty. Kuitenkin, tässä sitä vielä ollaan vaikka tokihan ihminen omalla toiminnallaan on asettanut maapallon koville aivan eri tavalla kuin vuosisatoihin tai tuhansiin tätä ennen. Ilmastonmuutoksen vyöryessä päälle yhä kiihtyvää tahtiaan, on aina vain helpompi uskoa meidän jollain tasolla elevän hyvin apokalyptisiä aikoja.

Toisaalta voidaan myös miettiä, mitä maailmanloppu itse asiassa tarkoittaa?
Vaikka ennustetut ajankohdat osuisivatkin oikeaan, ei tapahtumien tarvitse olla kuitenkaan pelkästään hirvittäviä, katastrofaalisia ja negatiivisia. Esimerkiksi Mayojen ennustusta on tulkittu paljon myös niin, että kyse olisikin ihmiskunnan askeleesta kohti valoa, kohti suurempaa tietoisuutta ja siten uutta, positiivista aikakautta.”

Kyllähän tämä pistää miettimään…

Entä jos maailmanloppu todella tulee?

Mutta, eihän se että minä tai kukaan muukaan tätä asiaa alkaa niin kovin kamalasti pohtia niin todennäköisesti tule tätä muuttamaan. Aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta sen voin sanoa että varmasti sitten kyseisenä päivänä eli 21.12.2012 minä tulen olemaan erityisen hermoheikko…

Mutta, josko sitten johonkin iloisempiin aiheisiin (jos vaikka joku on jaksanut jaaritelujani tänne asti lukea :D). Huomenna aamulla klo. 6.00 starttaa minibussi kohti Helsinkiä ja siitä lautalla yli Viroon ja kohti Pärnua. Luvassa on siis muutama päivä teatteriporukan kanssa rentoutumista ja rellestystä siellä :). Jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin reissusta tulee varmasti mukava ja siksipä nyt jo odotan huomista MALTTAMATTOMANA! Kultsi jää hoitamaan kotia ja elukoitamme ja samalla töitänsäkin :D. Miehen mukaan häntä ei niin suuresti edes harmita ettei pääse mukaan, sillä työt on kuitenkin hoidettava. Marraskuussa kun aloimme teatteriporukalla suunnitella kyseistä reissua niin päätettiin vetää tiukka linja siihen, ketkä mukaan pääsevät. Lähdössä ovat siis ainoastaan me näyttelijät, ohjaaja, lavastus, äänentoisto ja musiikki. Varmasti mahtavat neljä päivää siis edessä! Vaikka voisin kyllä jo vaikka vannoa, että omaa kultaa tulee ikävä kuitenkin. No, mutta ehkä joskus vielä syksymmällä mennään sitten kultsin kanssa kahden jonnekin <3.

Nytpä minä päätän tämän kertaisen jorinani ja menen tekemään jotain järkevää (tai vähän vähemmän järkevää :D)

Mukavat päivät kaikille!!

Ps. Jos joku käy lukemassa näitä höpötyksiäni niin olisi kiva jos jättäisit jotain jälkeesi :), siis vaikka moikkaukset vieraskirjaan :).